*

PerusSami Lähidemokratian aktiivinen kannattaja - varavaltuutettu Vantaalta.

Kuka kasvattaa lapsesi?

Kuka kasvattaa lapsesi? Sinä vai valtio?

Syrjäytyneiden nuorten määrä kasvaa suomessa kovaa vauhtia ja asiaa ei paranna nykypäiväinen kasvatusmenetelmä "vapaa kasvatus".

Luin äskettäin psykologi Kaisa Lumijärven kirjoituksen (linkki), jonka jälkeen vähintään joka toinen vanhempi tulee tuntemaan itsensä huonoksi vanhemmaksi. Ilmeisesti se oli koko kirjoituksen tarkoitus. Tässä mieleen painuvimpia otteita kirjoituksesta:

"Jos leikki-ikäinen lapsi käsketään yksin omaan huoneeseen, kun hän on hankala, hän jää tunnemylläkässään yksin. Lapsi tarvitsee syliä rauhoittuakseen. Yksinäinen jäähy on pelottava kokemus."

" Vitsinä sanotaan, että kolme kasvatuskeinoani ovat uhkailu, kiristys ja lahjonta. Ne ovat henkistä väkivaltaa."

"Vanhemman vastuulla on rauhoittaa ensin itsensä ja sitten lapsi. Jos jonkun pitää poistua paikalta, jotta tilanne rauhoittuisi, vanhempi voi laittaa itsensä hetkeksi jäähylle. Samalla kun vie roskia, ehtii hengittää syvään."

Usein näkee, kuinka nykypäivän lapsilta ja nuorilta on kadonnut vanhempien kunnioitus kokonaan. Mielestäni on oikein, että tuhmuuksista seuraa rangaistus ja lapset tajuavat tehneensä väärin. Jos lapseni tekee tuhmia ja on hankalalla tuulella, niin ei... Se en ole minä joka lähtee "jäähylle" rauhoittumaan ja samalla pakenen tilanteesta. Saako lasta kiristää? Mielestäni kyllä, jos tilanne sen vaatii. Entä lahjonta ja uhkailu? Kyllä. Itse ainakin uhkailen arestilla usein ja myös monesti olen sen joutunut antamaan.

Vanhempien kuuluu olla se auktoriteetti, jota lapset kunnioittaa ja rakastaa. Jokaisessa perheessä on eri kasvatusmetelmät, eikä olemassa ole vain yhtä oikeaa menetelmää. Mitä enemmän lapsia on perheessä, sitä enemmän vanhempien pitää jakaa huomiota lapsille. Itse viiden lapsen isänä olen huomannut, että lapset hakevat vanhempien huomiota välillä mitä ihmeellisimmillä keinoilla.

Lapsilla pitää olla säännöt ja kuri. Ne ovat todella tärkeitä elementtejä, kun annetaan lapsille eväitä hyvään elämään. On loogista, että lapsi saa rangaistuksen tuhmuuksista ja palkinnon kiltteydestä. Meidän perheessä tuhmuudesta laitetaan usein lapsi omaan huoneeseen miettimään tekojaan. Kun lapsi on rauhoittunut, niin anteeksipyynnöllä pääsee ulos ja silloin on oikein hyvä paikka käydä asiat läpi, kuten esimerkiksi mitä teki tuhmasti ja miksi niin ei saisi tehdä. Kun lapsi on pahalla tuulella eikä vastaanota mitään puhetta, niin silloin on hyvä antaa sille vähän aikaa rauhoittua.

Kuri ei tarkoita vyön solkia, tukistamista, lyömistä, eikä henkistä pahoinpitelyä. Kuri on osa lasten kasvatusta ja rakkautta lasta kohtaan.

Valtion tehtävänä ei ole kasvattaa teidän lapsianne, vaan se on teidän oma tehävä. Vain te tiedätte mikä on  lapsellenne hyväksi. Valtion tulee tukea ja auttaa lapsiperheitä kohti hyvää elämää, mutta sen tehtävänä ei pitäisi olla vanhempien henkinen tuhoaminen ja syyllistäminen. Vapaa kasvatus voi toimia yhdessä perheessä, mutta toisessa taas ei. Rakastakaa, opettakaa ja kuinnioittakaa lapsianne.

-Sami

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

En ymmärrä esitettyä kodin kuvalehden ja valtion välistä asiayhteyttä.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Jos vaikka sellainen, että nämä kasvattamattomat päätyvät jossain vaiheessa ja jossain muodossa valtion kasvatettaviksi. Useimmat kipataan valtion (tai kunnan) vastuulle päivähoidossa, ja loput viimeistään peruskoulussa.

Puolella porukasta valtion kasvatustehtävä jatkuu vielä varusmiespalveluksessa, ja kovapäisimpien viimeinen kasvattaja on rikosseuraamusvirasto.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vasta seuraavassa polvessa lapsiesi lapsissa näet toimiesi jäljet. Kannattaa seurata! MInä niitä katselen, enkä aina ole itseeni tyytyväinen. Joskus näen hoitotädin jäljet myös siinä miten lapseni suhtautuu lapseensa. Onneksi on ollut hyviä lastentarhoja.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Vähän samoja olen miettinyt. Tuntuu ihan käsittämättömältä "antaa vaan olla" tai minuuttikaupalla neuvotella yksinkertaisista, arkeen kuuluvista asioista. Ja se jäähyhomma toimii, mutta nyt sitäkään ei varmaan kohta saisi tehdä, vaan pitää itse lähteä johonkin, juosta karkuun.

Siinäpä oiva esimerkki lapselle: Näin iskä kohtaa ristiriidat elämässään, se juoksee karkuun kuin pelle.

Sitä tietysti en ymmärrä, miten tuo toiminnan tasolla eroaa jäähytyksestä: Lapsi jää joka tapauksessa yksin.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Siinäpä oiva esimerkki lapselle: Näin iskä kohtaa ristiriidat elämässään, se juoksee karkuun kuin pelle."

Tämän esimerkin voiman voi laajentaa koskemaan konfliktitilanteita yleensäkin. Lapsi oppii hyvän käyttäytymismallin - kun vain perseilen riittävästi, muut väistyvät ja taipuvat.

Toimituksen poiminnat